maanantai 26. heinäkuuta 2010

Sometimes I wanna shout out 'til everything goes quiet

 
MOI. Wanajista sen verran, että KIVAA OLI.
Tänään lähdettiinkin aikasin äitin ja Jermun kanssa Ideaparkkiin. Mukaan sieltä lähti vaan legginssit, huppari, semmonen pitkä paita ja laukku. Kiitos äityliiiii hihiu. Ei me siellä kauheen kauaa oltu. Mutta silti Jermu väsyi ja kotimatkalla nukahti takapenkille. Silloin iski paparazzziiiiiii!!1
 
Hähä. Kotiin kun päästiin aloin heti repimään tapetteja. Jos ihmettelette miten en sitä vieläkään oo saanu valmiix, niin voin kertoa. OLEN OLLUT ERITTÄIN LAISKA. Ja mun tyylillä toi on ollu niin hidasta ja tuskallista puuhaa. Huomenna luultavasti saan loputkin tapetit irti ja mennään äiteen kaa maalikaupoille! Oujea. Värejä en vieläkään kerro, jääköön se yllätyksex. Toivon vaan, että noi seinät on nopeesti valamiit, KOSKA lievästi sanottuna mua oksettaa toi sekasorto mun huoneessa ja ahdistaa, koska ei ole sähköjä, joka johtaa siihen, että joudun datailemaan ties missä perseessä, koska mut käsketään kokoajan pois tieltä, että haistakkkee kakka. Oikeesti kiehun ton takia tosi pahasti, mutta en nyt tänne viittis raiwota. :'D ÄRRRRRH. Varmaan en saa ees mennä kattelee telkkaria alakertaan ilman valitusta.
  
Ja tosiaan käytiin tänään myös uimassa äitin kanssa. Ajeltiin kuplalla vanamajalle ja melekee upposin, koska en halunnu koskee pohjaan :''''''( Lopulta kun vahingossa koskin, niin se olikin kiva hiekkapohja, haha. AINII ja sunnuntaina mulla oli parahimmat harkat ikinä. Uudessa joukkueessa........ Hehz.
Nyt meen öö en edes tiedä minne, olis ihan hyvä jos täällä KOTONA olis merkitty mulle sallitut paikat etten vaan vahingossakaan mene väärään paikkaan. Täytyy kai häipyy tontilta niin en ainakaan voi saada huutia. MORJONS.
Ps Jos mulla on nyt jo näin hullu ikävä niin mitä mulla on vielä edessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti