Pliiis fasaanit hei?

Tämä päivä lähti käyntiin niinkin ihanalla jutulla kuin turha kahvin keittäminen. Keitin sopivasti kaksi kupillista sumppia. Ensimmäiseen kuppiin kaadoin kuitenkin vanhaksi mennyttä maitoa, joka oli aikamoista kökköä. Kaadoin sen pois ja huokaisin helpotuksesta, koska kahvia oli vielä jäljellä. Kuitenkin ylipahassa väsymyksessä ja unenpöpperössä kaadoin viimeiseenkin kahvikupposeen samaa vanhaa maitoa. Ja mikä vitutus siitä syntyikään. Teki mieli jäädä kotiin, eikä se kävely tuola kylmässä tuulisessa perseessäkään kuulostanut enään yhtään sen paremmalta. 

Ryhdistäydyin ja matka kohti koulua sai alkaa. Meinasin revetä naurusta kun huomasin, että fasaani lentää tien yli kuitenkin aivan liian matalalla ja oli törmätä autoon. Koulun päätteeksi näin taas tilanteen kun auto meinasi ajaa fasaanin päälle. Mulla onkin ollut faskuja jo kova ikävä. Lintumäki-aikoina näin joka päivä ainakin 10 fasaania kesäisin!


Opettaja oli reilulla päällä ja päästi meidät klo 16 sijaan jo klo 13. Ja hieman aikaisemminkin. Kirosin kuitenkin nopeasti kaikki maailman ihmiset alimpaan helvettiin kun koitti aika kävellä kotiin. Tuuli oli paljosti voimakkaampi kuin aamulla. Hetken jo meinasin luovuttaa ja alkaa itkemään keskellä tietä ja mietin kenelle voisin soittaa. Samalla sekunnilla puhelin alkoi soida ja Niksuhan se sielä soitteli ja kysyi tarvinko kyytiä! NOJOO. Se oli aikamoinen onnellisuushetki ja hurja helpotus. 


Nyt mun tietokone alkoi perseilemään ja sammuu itsekseen. Ennen kuin se tekee sen taas, aion tästä häipyä päiväunille(fakjeahpitkästäaikaa<3). Palaillaan ehkäpä jo huomenissa! =)