tiistai 25. syyskuuta 2012

Yölliset vainoilut väsyttää

Oli fiksu veto lupautua aamuvuoroon yllättäen vaikka unirytmi on täysin päin ahteria. Käperryin peiton alle jo puoli kymmeneltä, mutta kolmen aikaan olin vielä hereillä. Siinä välissä ehdin käydä juomassa vähän mehua ja  sytytellä valoja eri huoneisiin. Lopulta oli niin pimeää, että aloin vainoilemaan ja pienenkin äänen kuultuani sydän hyppäsi kurkkuun. Asiaa ei auttanut yhtään selän takana kehräävä kisuli. Se vain pahensi asiaa ja lopulta jouduin sytyttämään eteiseen valon. Koitin monesti nukahtaa, mutta huomasin että aina toinen silmä jäi  vahtimaan mitä ympärillä tapahtuu. Kolmen aikaan katsoin kelloa viimeisen kerran ja mietin onkohan Roosa vielä hereillä. En viitsinyt laittaa enään viestiä, koska ajattelin sen nukkuvan jo perse homeessa :). Mutta ei se vissiin nukkunutkaan. Molemmat valitteli töissä kovaa väsymystä ja yhden tunnin yöunia. Väsymyksen saattoi huomata myöskin jatkuvasta nauramisesta ja älyttömän huonoista jutuista. Senköhän takia me ollaan ens viikolla eri vuoroissa? Buu. Ihan mälsää, Roosa tuo niin paljon iloa ja jaksamista muuten niin saakelin tylsään ja pitkäveteiseen työpäivään. 
Töistä päästyäni oli helmee istua litimärkään satulaan vihreillä housuilla. Tunnet vaan kuinka sun housut imee vettä kuin Pampers konsanaan. Fillaroit ärsyttävässä tihkusateessa tuhatta ja sataa himaa kohti ja näytät eksyneeltä kiinalaiselta!!!1 Pääset himaan ja huomaat keittiössä sulavat joululaatikot. Äiti, onko jo joulu? Pikkuveli saapuu kotiin ja huutelee "Merry Christmas"! Läpällä oli pakko katsoa jääkaappiin josko sielä olisi kinkku tai jokin sitä muistuttava lihakasa. Ei ollut. Onneksi lanttulaatikko menee pelkälteenkin. 
Nyt vetäsen sapuskaa nassuun, morjon! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti