maanantai 15. helmikuuta 2010

Etkö sinä lähdekkään minusta milloinkaan?

Huoh, hirvee olo, surettaa. Joka päivä on kyllä semmosta kamppailemista tän ikävän kanssa. Uskottelen ittelleni, että ei ole ikävä ja millään ei ole väliä enään. Mutta se ei taida pitää paikkaansa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti