Lion In A Coma
maanantai 15. helmikuuta 2010
Etkö sinä lähdekkään minusta milloinkaan?
Huoh, hirvee olo, surettaa. Joka päivä on kyllä semmosta kamppailemista tän ikävän kanssa. Uskottelen ittelleni, että ei ole ikävä ja
millään ei ole väliä enään
. Mutta se ei taida pitää paikkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti