IHME

Joo, en sitten feidannu tänään Henkkaa ja Jania, mikä ei tosiaan olisi ollut ihme, jos näin olisi käynyt. Käytiin vähä kattoo Percy Jacksonia elokuvissa. Oli se ihan hyvä vaikka vähän aloin pilkkiin yhessä vaiheessa. Tätä kaikkea ennen, hengailtiin kaupungilla, missä ei ollut yhtään mitään. Nämä lapsenmieliset ystäväni löysivät paikkansa Anttilan lapsinurkkauksesta ja jäivät katselemaan Aku Ankkaa, sillävälin meikä luki sivistyneesti autolehteä kunnon penkillä. Kovasti yritin livahtaa hyllyjen väliin ja sitä kautta kauas pois karkuun, mutta se jäi vain yritykseksi. Valintatalon visiitti kesti n. puoli tuntia, ja saaliiksi saimme kolme tikkaria. Elokuvan jälkeen iski kova huoli kyydistä kotio, mutta aina niin ihana Marika kyyditsi minut ja humalaisen ystäväni Kettumäkeen. Kävin tsekkaamassa kaverin kämpän ja melkeinpä heti lähdin kävelemään kotiin. Kunnes taas aina niin ihana Marika soitti ja sanoi heittävänsä meitsin kotiin, vaikka matkaa oli enään vaivaiset pari sataa metriä. Auto oli kovin täynnä, mutta mitäpä tuosta. Tässä sitä nyt ollaan koneella angstaamassa kuinka hurjaa on ollut. Nyt tää seikkailija painuu pehkuihin.