keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

We walked arm in arm but I didn't feel his touch

Huomenia vaan tännekin. Näin taas niin surkeeta unta, että fiilis on mitä on. Meinasin kai oikeesti tehdä jotain sydänkohtausta yöllä, koska unessa sattu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin lujaa. Mutta tässä sitä vielä ollaan. Muuta siitä en nyt jaksa tänne selittää, mutta tiedätte varmaan tunteen kun jotain tärkeetä viedään pois. Ja vielä joku ystävä, tai vielä pahempaa, oma sukulainen vie sen. 
Sit jalkapalloinformaatioo. Eilen meillä oli peli Nokialla ja matka sinne meni taas nukkuen ja kuunnellen kavereitten syvällisiä keskusteluita. Joo ja tiedän, että nukun ihan ihmeellisessä asennossa ja siitä sain taas eilen kuulla. MUTTA mitä mitä, oon ehkä aika ylpee meiän joukkueesta. Vihdoista viimein voitettiin HURRAA. Ei meiän joukkue ollu kun viimesenä meiän sarjassa ja voitettiin sarjan ykkönen, pusipus. Sit mua jokseenkin naurattaa, kun huoltaja ja valmentaja ei kumpikaan uskaltanu laittaa mulle aikasemmin viestiä että joudun TAAS maaliin. Vaan kerto sitten vasta lähtöä tehdessä että "Onnee Sauhu, pääset maaliin". Mikä ilo ja riemu siitä syntyikään. Jee e. Kuitenkin päästin vaan yhden maalin ja oon aika onnellinen. 

Tänään tosiaan on keskiviikko, eli yks turhuuspäivä. Kello on puoli kaks ja oon saanut jo siivottua mun huoneen. Huh. Oon ihan hukassa mun juhannuksen kanssa? Millon sitä kuuluu viettää? Perjantainako? Aivan sama. En ees tiedä miten sitä vietän, mutta enköhän mä jotain keksi. Ainakin toivottavasti. Jos en keksi niin moi. Nyt meen syömään katkiskeittoo HAH ja sit otteleen arskaa tonne maailiman ihanimpaan ilmaan.
Ja tässä vähän tämmösei kuvei mitä en taas oo muualle kehannu laittaa. HEIPSU. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti