Moika, mieliala vaihtelee vieläkin rajusti ja luulen, että vaihtelee vielä pahemmin tulevaisuudessa.
Tänään poljin Sirun kanssa mummille ja ukille syömään. Matkalla sinne pysähdyimme liikennevaloihin. Ensin autoilla ja jalankulkijoilla oli molemmilla punainen valo. Ajauduin omiin ajatuksiin ja aloin katselemaan autojen valoja, jotka vaihtuivat vihreäksi. Enköhän sillon sitten lähtenyt ajamaan nolona ja vasta toisella puolella tajusin mitä menin tekemään. Joku mummeli autossa oli alkanu vaan nauraan. Go me! Liikennesäännöt on hallussa, mutta ajatuxet ei. Tai on, mutta ajatus liikkuu nyt vaan yhdessä asiassa. Mummi oli loihtinu kaikkee hyvää ruokaa, mutta ei vaan maittanut ihan hirweesti. Jermu liittyi seuraan ja kotiin ajaessa sen takakumi puhkes, MUHAHAH! Okei ei oo hirmu hauskaa, koska se on kuitenkin oikeasti MUN pyörä.
Äsken keräilin omenoita pihasta ja olin jo valmiina ajamaan nurmikon, mutta kaskas, alkoi satamaan.
Pitäis helmesti keksiä joku hyvä puhe äikän tunnille tiistaiks, help me. Mun aivot ei nyt jaksa ajatella tommosia :'D. Onneks on enään kaks viikkoa ja pääsen taas löhöilemään Kreetan auringon alle, jopa kahdeksi viikoksi. Mä niin toivon, että se lievittäis mun oloa edes vähän, pliispliis.
Ps. Mitäs tässä, Disco Ensembleä kuunnellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti