tiistai 6. joulukuuta 2011

Melko hyvää ITSENÄISYYSpäevää Suamenmaa....

Mooooika! Viime yönä mun kärsivällisyys palkittiin. Monta kertaa aikaisemmin kaverit on kirjotellut facebookkiin, että "lunta wuhuu" ja mä oon joka kerralla missannut sen ja ihmetellyt, että missä lumi kun kaikki sitä niin hehkuttaa? Iltasin oon pitänyt kaihtimia kiinni ja jossain vaiheessa käynyt vähän raottamassa niitä siinä toivossa, että pihalla sataisi lunta. Mutta ei. 
Eilen kuitenkin olin illalla simahtanut sohvalle ja Jomppe herätteli mua ennen kello yhtä. Ehdin jo mennä sänkyyn makaamaan, kunnes muistin, että voisin vilkaista ulos. JA MIKÄ NÄKY. Se fiilis kun oot oottanut jotakin pitkään ja sitten KABOOOOOM! Lunta oli jo nätisti maa täynnä ja sitä satoi lisää ja lisää. Oli pakko jäädä ikkunaan hetkeksi tuijottamaan ja käydä sitten hyvillä mielin nukkumaan. 
En tajua miksi, mutta toi lumen näkeminen sai mut ikävöimään mun............pikkuveljeä :D. Joo, Jermua. Aloin vaan miettiin kuinka hassua se on ollutkaan. Kun kuulin, että saan pikkuveljen olin vihanen ja karkailin kotoa ja sairaalasta ja joka paikasta. Halusin siis pikkusiskon, mutta veli tuli....... Sitten kuitenkin kun se kasvoi niin meistä tuli oikein mahtavat kaverukset. Pikkusina meillä oli yhteinen huone ja siellä kerrossänky. Paras leikki oli se, että oltiin muka vaan kavereita ja toinen pyysi toista yökylään. Se oli oikeesti huikeeta, mahtavaa! :D
Pöh. Sitten kuitenkin molemmat kasvoi ja Jebukin alkoi hengailemaan omien kavereiden kanssa ja mua ei enään leikkiminen kiinnostanut. Nyt ei enään edes asuta samassa talossa, buhuu. Ja sillon harvoin kun nähdään niin se nöre istuu vaan koneella. Paitsi tänään kun äiti piikitti mua niin se istui kokoajan mun vieressä ja vahti ettei kissa tallo mua! Ja koitin auttaa sitä kemian lukemisessa. Oon kyllä niin onnellinen, että just toi rääpäle on mun veli. Voi, kova koti-ikävä on ja ikävöin niin paljosti niitä aikoja kun asuttiin Parolahoodeilla ja kaikki oli vielä hyvin. Ei tarvinnut huolehtia mistään! 
Mutta ei se mitään. Mä oon onnellinen nytkin, enkä vaihtais tätä hetkeä mihinkään. 
 Oh, tulipas herkkää tekstiä. 
Mutta joo, tää vapaapäivä on vietetty äitin luona vieraillessa ja vaan ollessa. Niinkun olette varmastikkin huomanneet, mä aina vaan olen. Eilen illallakin oleilin vaan kotona. Paitsi alkuillasta käytiin Joonaksen kanssa Popinossa syömässä ja HEHE. Herkullista oli paitsi mun piffi oli melko punainen ja verinen. Vannon, että se jäi viimeiseksi pihviksi todella pitkään aikaan. Aamulla vielä herättyäni meinasin yrjötä syliini kun mieleeni palas se pihvi........... Huhuh. 
Nyt palailen telsun ääreen, koska 45 minuuttia sitten alkoi hyvä leffa! 
Heissan.
<3:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti