Kysynpähän vaan, miten voikaan olla näin yksinäistä ja surkuisaa? Jäin eilen Sirulle ja Herkolle yöksi ja ihanat kisut piti mulle seuraa. Kuitenkin aamulla aikaisin piti palata kotiin ja alottaa ahkera siivoominen. Portista astuessani suuri masennus vaan täytti mun mieleni ja tajusin meneväni tyhjään kotiin. Hyvin se aika kului kuitenkin siivotessa, mutta NYT, yhyy, mitä mä teen? Niin mälsää, eikä ketään kenelle puhua. Koitan tässä kokoajan tsempata itseäni ja mietin, että "voit olla itestäs ylpeä, kun kestät tän viikon ja sit on hyvä mieli". Plaaplaa, hetken se tuntuu kivalta, mutta sit lasken, että vielä SEITTEMÄN yötä, hei SEITSSSSEMÄN!!!!1 Niin monta. Ekaa kertaa tosissani toivon, että olis jo edes maanantai ja pääsis kouluun kuluttaan aikaa.
Toivottavasti edes Kreetta ja Emilia saapuisi piakkoin! Tänään luvassa hengailua,hengailua ja hengailua. Ja mitä mitä, PUTOUS alkaa! :) Hurraa.
Seittemän yötä kuulostaa niin vähältä ku mä joudun luovuttaan ton mun murun inttiin tänään ja ei oo tietookaan koska seuraavan kerran saan nukkua sen viekussa :( huoh..
VastaaPoistavoijjei :c en muistanukkaan, että se lähtee inttiin! nyt tajuan kuinka lyhyt aika viikko on..... mutta aika menee sillon niin hitaasti kun odottaa jotain!
VastaaPoista:( Nimenomaa! Tekis mieli mennä talviunille ja herätä sit kun tää paska on ohi.
VastaaPoista