Ei kantsi käydä mitään leijuu

Yo mates. Kattokaa tää pliis nyt ihan ekana. Tähän ei näköjään voi kyllästyä ollenkaan. :'D 

 

Noniiiiiiiiiiiin, eilen telsusta tuli Forrest Gump ja meikä tossa sohvalla veti kyyneleet poskilla. 

Sitten tähän aamuun. Oli tosi loistavaa herätä puol 6 ja laittaa kahvit keittymään. Ylläripylläri olinkin jo puoli 7 valmis. Siinä sitten lagailin sohvalla jonkin aikaa kunnes päätin lähteä tihkusateeseen kävelemään kohti koulua. Okei, tää on puolinoloa, mutta mä helmesti eksyin matkallani. Johki Kaurialaan vielä, haha lolllllll. Meikä veteli sielä silimät kierossa ja naureskelin, koska olin niiiiiiiiiiiiiin lost. Tunnuin menevän kokoajan väärään suuntaan ja alkoi vähän huolestuttamaan. Miten joku voi eksyä täällä. Lopulta sitten löysin tutun paikan ja tajusin missä olen. Siitä sitten käppäilin iloisin mielin kouluun. Ja menin vihdoinkin hakemaan äikän fucking tehtäviä, koska mun äikkä nelosen numerona komeilee pyöree nolla. Päivä koulussa meni niin älyttömän hitaasti, koska oltiin vaan luokassa ja kirjotettiin öö, no en edes muista mistä. Koska tosiaan mun kiinnostus on myös NOLLA. 

Koulun jälkeen kävelin kaupunkiin med Aliisa ja käytiin ostamassa mulle uudet tattikorvixet, jee! Vaikka ne ei oo yhtä kivat kun ne vanhat. Hukkasin meinaan jonnekin sen toisen ja oon vihanen itelleni, tyhymä minä (pääkalloja ja risuaitoja ja huutomerkkejä) ärh. Näin myös pitkästä aikaa henkilön, jota en olisi uskonut vähään aikaan näkevän ja hieman yllätyin. Mutta positiivisesti. Nyt mun mieleni tekee suklaapatukkaa ja mulla ei ole sellaista. Ja en tosiaan jaksa kävellä kauppaan. Mitä siis teen? No en syö suklaapatukkaa vaan itken ja toivon, että joku vaan tuo mulle semmosen. Kiitos jo etukäteen. Mä taistelen tässä kokoaika pitääkseni itteni hereillä, en aio sortua päiväuniin.   

Ps. Mua vähän ärsyttää Hämeenlinna, pelkkiä kyyliä täynnä.