Tänään taas miätin mixen syntyny nalleks ja saisin nukkuu talviunta. OK, ei olis helmee nukkuu pihalla kylmyydessä, mutta olis mulla kai suht lämmin turkki. Sit olisin semmonen ylikiltti nalle, jota kaikki vaan rakastais ja päästäis mut vaikka varastoon tai paremmassa tapauksessa vierashuoneeseen nukkuun koko talveks. Tai vielä parempi olis, jos olisin kisu. Voisin vaan hengailla sisällä, syödä ja nukkua. Välillä joku vähän silittelis ja rapsuttelis minuu. Voi mitä luksusta. Ehkä sit ensielämässä. Ellei tää maailima oo jo tuhoutunu. Mutta oikeesti, musta tuntuu etten kykene muuhun kun nukkumiseen. Haluun tehdä sitä kokoajan. Varsinkin näin talvella kun on ihan helvetin kylmä, tekis vaan mieli käpertyy peiton alle ja olla sielä ikuisesti. Tää niin haittaa mun sosiaalista elämää ja oikeestaan kaikkee. Jos mun ei tarvis käydä koulussa, eikä mulla olis kavereita eikä mitään tärkeetä, mä oikeesti nukkuisin niin pitkälle ettei mua enään väsyttäis. Tai no en tiedä onko mahdollista ettei mua ikinä enään väsyttäis, mutta niin pitkälle että kyllästyttäis ja haluisin vaan olla hereillä. Aina kun heräis siitä unesta, ni pakottais vaan ittensä uudestaan uneen. Kyllä se multa onnistuis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti