Mustat kiiltävät maiharit saivat kodin niitä kovasti rakastavalta tyttöseltä, eli minulta. Viestin saadessani en ehtinyt edes kissaa sanoa, kun jo juoksin Jukka Poikaa kuunnellen lähimmälle R-kioskille. Okei, en juossut. En vieläkään uskalla vaarantaa terveyttä. Tuntuu, että työpäivätkin tulee ihan liian nopeasti vastaan. Mulla on kokoajan omituinen näläntunne, mutta mikään ei tunnu maittavan.
Pääasia melkein ehti karata käsistä. Ne MAIHARIT!!1 ah nuo ihanaiset tohvelit. Laitan varmasti heti jalkaan kun pääsen ihmisten ilmoille. Sais vielä korjattua ne ruskeatkin niin olisin ikionnellinen. Paketin mukana saapui myös luomivärit ja shadow eye brush. Huuhuu! Eikun bailuiltoja odottelemaan.
Kotiin kävellessäni käytin oikkaria. Matkan varrella on kohta mistä inhoan kulkea, koska se on ahdas. Molemmilla puolilla on pusikkoa ja suurinpiirtein AINA sillä oksalla, mikä on juurikin naaman korkeudella ja lässähtää päin naamaa joka ikinen kerta, loikoilee etana. Tänään kävelin mutisematta sen kohdan ohi ja hetken päästä jouduin pysähtymään ja oikein katsomaan taakseni, että mmmmmitä. Kohta ei enään ollut niin ahdas, eikä limaiset lehdet osuneet nassuun. Lieneekö naapurin ukkeli kuullut, kun viime kerralla kirosin moisia oksia?
Hyviä päivänjatkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti