:D:D:D Onneksi mä lähdin kuskaamaan äitiä Suistolle tänään ja jäin hetkeksi. Mun piti hetki sielä istua ja sitten lähteä kotiin. Mutta kello on nyt puoli kolme yöllä ja minä saavuin puoli tuntia sitten kotiin. Laitoin Emilialle viestin, että nyt sun on tultava Suistolle, koska täällä on hyviä rockabillypeppuja. Se peppu mihin minä satuin iskemään silmäni olikin yhden esiintyvän bändin rumpalin omaisuutta. Kun Ragged Bones saapui lavalle, meidän oli aivan pakko siirtyä tanssilattialle sheikkaamaan. Wäääää, kirjoitan tätä juttua suuri virne naamallani ja tunnen saman aikaisesti ihastusta ja surkua. Bändin soittaessa sydämeni alkoi sykkimään basistille. Vaikkakin kuuntelen enimmäkseen vähän erilaista musiikkia, tuo läskibasson mahtipontinen ääni saa kylmät väreet pintaan ja hymyn huulille. Se ihana soitin yhdistettynä komeaan soittajaan, oumaikaaaat. Mun silmissäni ei näy muuta kun sydämiä. Ikää jäbällä saattaa olla montakin vuotta, mutta eihän tässä naimisiin olla menossa. Pihalla jutusteltiin keikan jälkeen ja mä taas ujona tyttönä keskityin vaan kuuntelemaan mitä puhuttiin, koska kielenä toimi englanti. Kerroin mä rumpalipoitsulle kuinka mahtavat kengät sillä oli. Ja sanoinkin, että täytynee ostaa samanlaiset koska olen niin lyhyt. Sitä sanoivat muutkin kun yhteiskuvaa otettiin ja mut laitettiin keskelle. Kääpiö kun olen................................ :( Viimeisen bändin soittaessa joku tarttui käteeni ja alkoi tanssittaa. Sydän suli kun huomasin sen olevan juurikin se aivan mahtava basisti. WÄÄ, miksi pitää olla tämmönen pikkutyttö? Tuntuu, että sydän särkyy koska mä en tule näkemään niitä enään koskaan. Pitäis jo alkaa pikkuhiljaa tottua tähän tunteeseen. Viimeks näin kävi Ruudolfin keikalla. Mutta sitä mä raksutan ihan täysillä vieläkin, pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti